HS_VMK_9185.JPG

Kuvat ja video samalta keikalta – uhka vai mahdollisuus?

Moniosaaminen on nostanut päätään jo vuosia ja nykyään valokuvaajan pitääkin jo suoriutua sekä kuvista että videoista. Kyseessä on enemmän kustannustehokkuus kuin mikään muu. Kun samat asiat hoidetaan kerralla, riski keskinkertaisuuteen on suuri. Ellei pysty konseptoimaan asioita oikein.

Aikanaan ihmettelin, että mikä ihme on, kun loppuvuodesta ei löytynyt lehtikuvakisaan yhtään hyvää kuvaa. Tajusin, että olimme aloittaneet Iltalehdessä netti-TV:n tekemisen ja videon kuvaaminen oli heikentänyt kuvieni laatua huomattavasti. Oli luonnollista, että uusi juttu vei fokuksen pois kuvista. Keskityttiin videoihin, ja siihen, kuinka niistä saadaan mahdollisimman hyviä. Haluttiin tehdä elokuvaa, eikä ymmärretty, ettei siihen oikein rahkeet riitä. Jäähallin kokoinen ego oli kuitenkin toista mieltä.

Mielestäni näissäkin hommissa pitää olla itselleen rehellinen. Mitä pystyy tekemään ja missä ajassa? On luonnollisesti tärkeää, että opettelee tekniikan viimeisen päälle, jotta pystyy kuvaamaan ja leikkaamaan. Kun paketti on kasassa, ei tarvitse hikoilla suotta. On nimittäin niin, että jos äänipuoli tökkii, eikä tiedetä miten se oma kalusto toimii, niin hiki alkaa virrata, kun pitäisi kuvata. Siinä kun ihmettelet, että miten tämä nyt menee ja asiakas naputtaa selän takana, maailma ei ole kiva paikka. Tämän tiedän, been there, done that.

Kuten kaikessa kuvaamisessa, suunnittelu on tärkeää. Pitää luoda oma konsepti, johon luottaa kuin peruskallioon. Olisi hyvä harjoitella etukäteen, jotta homma rokkaa. Tehdä testejä, kauanko menee aikaa ja missä vaiheessa tehdään mitäkin. Kun tietää itselleen sopivan tavan toimia, ei ongelmia synny. Koska kuvataan haastattelu, kuvituskuva ja kuinka kauan varataan aikaa valokuville. Kaikki selkeänä mielessä, mielellään vaikka puhelimen apissä. Rasti ruutuun, kun homma on tehty.

Ainakin minulle tämä on tuonut lohtua ja helpotusta. Olen treenannut kaiken ja aina ennen keikkaa miettinyt mitä tehdään. Silloin video ei sotke muuta kuvaamista tai toisin päin. On tietenkin selvää, ettei aina voida tehdä leffaa tai dokkaria, sillä myös kustannukset pitää olla mielessä. Jos pääsee tekemään ison rahan projektia, niin hyvä. Ainakaan minun maailmani ei aina ole tällainen.

Tämän jutun kuvat ja video tehtiin Helsingin Sanomille. Video on tässä vaan lyhyt klippi, mutta kokonaisuudessaan se oli muutaman minuutin mittainen. Kuvat otettiin ensin ja niissä käytin Broncolorin Scoro -studiosalamoita ja Nikonin kameroita. Studiolamppujen ohjurivaloilla hoidettiin videohaastattelun valaistus. Tässä mentiin selkeästi kuvat edellä, joten niihin käytettiin aikaa ja video tehtiin sitten aika vikkelään, mikä näkyy. Sekin on sitten asia mikä pitää välillä hyväksyä.

Näen, että asioiden yhdistäminen voi olla sekä uhka että mahdollisuus. Uskon vakaasti, että jos tässäkin hommassa rakennetaan pyramidi oikein päin, uhka muuttuu mahdollisuudeksi. Yhtälailla harjoittelen myös valokuvauskeikoille. Jos aion kokeilla jotain uuttaa valaistusta tai muuta vastaavaa, niin treenaan sen studiolla ensin. En todellakaan halua rasittaa asiakastani sillä, että rupean hänen rahoillaan harjoittelemaan.

Tällaista tällä kertaa, ei muuta kuin pidetään lippu korkealla!

  • HS_VMK_9396.JPG
  • HS_VMK_9429.JPG