Koripallo_valokuvaus_studiossa

Hintojen polkemisesta jauhetaan jatkuvasti – paljoko tapahtuman valokuvaaminen oikeasti maksaa?

Yksi eniten kysytty asia on hintataso. Sosiaalisen median kautta tulee jatkuvasti kyselyitä, joissa valokuvaajat puntaroivat, että mitä keikasta voi laskuttaa. Tarkkaa tietoa ei oikein tunnu olevan, ja jokaisella on sitten omat hinnastonsa. Ongelma on tietenkin se, ettei kukaan halua paljastaa omaa hinnoitteluaan, jolloin osa sortuu polkemaan, ja osa sitten hinnoittelee itsensä pihalle. Avataanpa valokuvaajan hinnoittelua vähän.

Journalistiliiton hinnoittelu on hyvä lähtökohta. Siinä lähdetään siitä, että tunnin työ on 97 euroa. Puoli päivää maksaa 365€ ja koko päivän työlle kertyy hintaa 727 euroa. Tämä on erinomainen pohja, jokseenkin sillä ei töitä aivan joka paikasta saa.

Yleinen nyrkkisääntö on aina ollut, että satasen tunti on hyvä ja tähänhän tämä Journalistiliiton hinnoittelu aika pitkälti nojaa. Hinnat ovat tulleet alas, sillä liittokin ohjeisti huomattavasti korkeampiin hintoihin muutamia vuosia sitten. Siihen maailman aikaan oli useita kuvaajia, jotka hinnoittelivat päivän 1400 euron mukaan.

Mutta mihin hinnat sitten perustuvat? Oma lähtökohtani on aina aika. Mikäli keikkaan menee valmisteluineen, matkoineen ja käsittelyineen koko päivä, niin silloin siitä pitää saada koko päivän palkka. Karkeasti voidaan sanoa, että jos halajaa 3000 euron kuukausi palkkaa, pitää laskuttaa 6000€. Yksinkertaista, rakas Watson.

Portrait_valokuvaus_studio.JPG
Studiovalokuvaus_urheilu_valonmaalaus
Taitoluistelu_valokuvaus_studio
Valokuvaus_Tapio
1live_donner_8.jpg
1studio_valokuvaus_koivunen_77.jpg

Journalistiliitto arvottaa toimittajan tunnin 67 euroon, mistä päästään siihen, mihin hinnoittelu perustuu. Valo- ja videokuvaajalla pitää olla kalustoa ja se maksaa. Pelkkä tietokone ei riitä. Mikäli erikoistutaan esimerkiksi urheiluun, täytyy olla siihen sopivat välineet. Korkealuokkaiseen studiokuvaamiseen tarvitaan taas lisää kalliita välineitä. Yrittäjä hoitaa kaikki kulunsa itse, joten jokainen elementti täytyy laskea. Palveluita ostavat yritykset miettivät hyvin usein vain sitä yhtä kuluerää, mutta yrittäjänä pitää laskea kaikki kirjanpidosta työtiloihin, kameroiden huoltoihin ja myös lomiin. Ehkä sairauspäiviinkin. Siksi on hassua, että jotkut isotkin yritykset toteavat, että jos laskutat 3000 euroa, se on sama kuin palkka. Ei ole.

Jos otetaan esimerkki keikasta, jossa kuvataan yrityksen tapahtuma, niin oma laskukaavani menisi tällä tavalla. Ensimmäinen tunti menee työhön valmistautumiseen. Kamojen valinta ja pakkaus. Sitten matkustus kohteeseen, ja siellä kuvauksen valmistelu. Aikaa on mennyt kolme tuntia. Jos kuvaus kestää kaksi tuntia, niin ollaan viidessä, jonka jälkeen takaisin työhuoneelle ja kuvien käsittely sekä lähetys. Yhteensä kahdeksan tuntia. Laskuun tulee 776 euroa + matkakulut, kuten kilometrikorvaukset ja parkkikulut.

Okei, mitä jos kyseessä on vaikka jääkiekko-ottelu? Lehtien hinnat ovat mitä ovat, mutta jos lasketaan siten, että niiden hinnasto noudattaa jotain yleistä linjaa, niin ensimmäinen tunti on 100€ ja loput 50€ kappaleelta. Kiekkomatsi alkaa 18:30. Jos käytetään maalikameroita tai kattokameroita, kuten itse olen tehnyt, ne pitää usein asentaa ennen kello 16:00. Joskus riittää 16:30, ehkä jopa 17:00. Joka tapauksessa päivä alkaa kolmen neljän aikaan, kun pakkaat kamat ja laitat kaikki iskuun. Matkustat hallille, asennat kamerat, testaat ne ja hoidat itsellesi työpisteen. Kuvaat kiekkoa yhdeksään, käsittelet kuvat ja olet kotona 22:30. Äkkiseltään aikaa menee seitsemän tuntia eli 400 euroa. Tänä päivänä moni tarjoaa matsista 200€, jopa alle, joten jokainen ymmärtää, että matikka ei aivan toimi. Silloin voidaan mennä peliin juuri ennen sen alkua, ja lähdetään pois, kun kuvat on lähetetty. Silloin hintaa tulee 250-300 euroa. Se on vieläkin enemmän kuin moni on valmis maksamaan.

Ongelmana urheilun kuvaamisessa onkin se, että yhteen kiekkomatsiin menee helposti koko päivä, sillä muita juttuja ei ehdi tekemään. Silloin parin sadan euron laskutus ei johda juuri mihinkään. Ei ainakaan siihen, mitä vakituiset työntekijät saavat.

Summa Summarum. Journalistiliiton ohjeistus on aika järkevä. Sitä on hyvä pitää pohjana. Kuten todettua, mediassa se ei aina toimi, mutta sitten taas mainospuolella hinnat ovat korkeampia. Silloin puhutaan kuvankäyttöoikeuksista, mutta se onkin sitten ihan eri suo kahlattavaksi.

Itse kannatan tuntihinnoittelua ja varsin selkeää sellaista. Aika maksaa, ja kun suunnitellaan työ hyvin, se on kaikille hyvin selkeä konsepti. Pienen henkilökuvauksen saa parilla sadalla, mutta pidempi keikka kustantaa enemmän.